Olen aina tykännyt keräillä tavaraa. Siis tarroja, kiviä, vanhoja rahoja... Sitten, kun huomasin etten jaksa olla siinä kovin määrätietoinen tai pitkäjänteinen, aloin keräillä hienoja kuvia. Leikkasin lehdistä ihailemieni tai teinihousuissa himoamieni julkkisten kuvia, ja myöhemmin ihan vain hienon näköisinä pitämiäni kuvia. Olen edelleen sellainen. Omistan kymmeniä huulirasvoja, -kiiltoja ja -punia. Muun muassa.
Mutta eipä mua saisi viihtymään kovin kauaa kliinisessä ympäristössä muutenkaan. Ehkä sellainen tyhjä, yksinkertainen ja vaalean hailakka ympäristö rauhoittaisi hetken. Kuitenkin, tavarat tekevät mulle kodin. Niissä on niin paljon muistoja, ajatuksia, tunteita... Ja siltikin se on vain tavaraa.
I just love my boots.
Värit. Okei, no kengät nyt yleensäkin. En edes yritä saada kaikkia samaan kuvaan.
Kaikki aitoja timantteja ja monen karaatin kultaa.
I love my pieces and peaces.
Näihin palataan.
Hyllyt täynnä.
Lempilevyni lempiartisteiltani. Ja näitä piisaisi.
Luulenpa, että tähän material girl-vaiheeseen palaamme vielä useamman kerran.
Ihan oikeasti. Katsotaan välillä ympärille ja ihaillaan mitä kaikkea ihanaa löytyykään. Siis ihan kaikkialta - kaduilta, roskiksista, taivaalta, metsästä, hyllystä, lattialta, seinältä. Paljon iloiseksi tekeviä asioita! Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että jokainen roska ja pureskeltu purukumi pitäisi säilyttää, vaan enemmänkin miettiä ensiksi pari kertaa, että tarvitseeko jotain ennen kuin heittää sen menemään. Ja kannattaisiko edes heittää menemään vaan antaa jollekin toiselle, ehkä juuri sitä sellaista tarvitsevalle.
Siispä katsellaan, kuulostellaan, ihaillaan ja unelmoidaan.
Hih, joo. Välillä tulee sellainen olo, että mitä helkuttia mä teen kaikilla näillä tavaroilla, vihkoilla, vaatteilla, kankailla, langoilla etc etc, mutta ei mitään voi poiskaan heittää! Tai nyt aion olla vähän kovakourainen ja ehkä heittääkin jotain pois. Noihin tavaroihin kiintyy, niissä on muistoja! Ja entä jos joskus tarvitsee?! Tai jos joku muu? Heh, kyllä, taidan alkaa ehkä vähän vähemmän hamstraamaan, koska kohta mulle kasvaa hamsterihampaat, niinkuin vuonna 94. Tai sitten se on mun sisäinen eläimeni! Hah. Ihania kuvia, katselen niitä koko ajan uudestaan ja uudestaan. Yksityiskohdissa on voimaa <3
VastaaPoistaHehe hamsterihampaat! Hehehehe... Söpö... Joo tavara on ihanaa mutta myös turhauttavaa silloin, kun siihen ei kiinnitä huomioo... tai jos kiinnittää sitä liikaa. Joskus mua ei yhtään haittaa sellainen sekamelska vaan tykkään siitä kun tavaratkin on mullin mallin, tuntuu muka eläväisemmältä, mutta toisaalta se ahdistaa tietty ihan sikana. Kyllä mäkin uskon, että sellaisen pois heittäminen (parempi tietty, että antaminen/myyminen tms) on terveellistä, jolla ei oikeasti tee mitään. Mutta joo, me kuulutaan samaan hamsteriklubiin, sillä "kyllä tällä vielä joskus jotain tekee, haluan käyttää tätä kuitenkin taas 5 vuoden kuluttua, tää on hyvä naamiaisiin" jne...
VastaaPoistaKiitos Blue <3